Ruusutarha vaatettaa vauvan
KUKKIVAT KUTEET
Moni varmaan tässä vaiheessa ihmettelee, miksi otan tällaisen kukkayrityksen rinnalle vauvojen-ja lastenvaatteita. Siihen on oikeastaan ihan yksinkertainen vastaus:
- vauva,
ei kylläkään ihan yhden sanan vastaus, mutta vastaus näin äkäseltään.
Pidemmällä selityksellä se vastaus voisi olla ripauksella elämänkertaa, kuitenkaan sitä kirjoittamatta, ei kukaan jaksaisi lukea sitä edes loppuun,
se olisi raskasta luettavaa :) tai ainakin raskasta kirjoittaa.
TAITO VAI TAHTO ?
Minullahan on siis aina ollut tämä käsillä tekemisen taito vai oisko se tahto?
Melkeinpä niin että en ole pystynyt edes muun tyyppistä työtä ajattelemaan sillain tosissaan, vaikka monitoiminaiseksi itseni voisin luokitella,
kaikkea on tullut tehtyä laidasta laitaan.
Taito on synnynnäinen, äitini on luova, joten sieltä se lähtI - kasvun siemenestä.
opettaja ala-asteella ohjasi minua valokuvaukseen, sekä kangaspuiden parista ompeluun.
Istuin välitunnit hakkaamassa kangaspuita. Yläasteella sain erillaista ohjausta kuin muut, kun muut ompeli patalappua, niin minä suunnittelin nahkavaatteita,
sellaista luovempaa ideointia ilman kaavoja. Opettajan mielestä oli tärkeää, että koin hyötyä tunnista. Hienosti häneltä ajateltu, on tärkeää että jokainen saa yksilöllistä opetusta, mikä tosin taitaa olla unelmaa vain tänäpäivänä.
VAATTEITA KERA AATTEIDEN…
Minusta siis suunniteltiin vaatesuunnittelijaa luovuuteni ja ompelutaitoni vuoksi,
olin siis jo oikealla linjalla, mutta olin ompelulinjan opettajan mielestä aivan liian luova hänen luokalleen, eikä hänen kanssaan oikein ollut sellaista yhteistä ymmärrystä siihen toteuttamiseen. Koin koko tilanteen lannistavaksi,
joten suuntasin uusille urille, taidekouluun.
Sanoin siis " hei hei " kaavoihin kangistuneelle ompelulinjalle.
YRITTÄJYYS VAI OPETTAJUUS ?
Yrittämiseen valmistauduttiin taidekouluaikana, jolloin siis hoettiin sitä,
että teistä tulee yrittäjiä tai sitten opettajia. En ole opettajatyyppiä, viihdyn itsekseni, joten minusta tulee yrittäjä. Se oli selvää jo viimeisen vuoden aikana, joka oli sitten neljäs vuosi siinä koulussa. Mutta se mitä yritän tänäpäivänä, ei ollut silloin vielä mielessä, ruusutarha kokonaisuudessaan on asia, mikä syntyi vasta 2010.
Tasan kymmenen vuotta valmistumiseni jälkeen.
LENNELLEN VAI OMMELLEN?
Mutta varmasti herää kysymys siihen,
miksi en sitten ompele itse niitä vaatteita ja miksi ostan toimittajalta.
On pakko todeta tai myöntää se tosi seikka kuin,
A. I. K. A. (aina ihana kiireellinen arki)
Tässä ruusutarhan ohella elän kolmen koiran, miehen ja vauvan kanssa.
Meillä on vuonna 2014 ostettu vanha omakotitalo, joka ratkeaa joka puolelta,
ollaan remontoitu jo alunalkaen, eikä loppua tunnu näkyvän,
on niin ikään pihatöitä keväisin, kun talvella taas sisähommia.
No emme pidä talon kanssa kiirettä, mutta se vaikuttaa myös aikaan.
Ruusutarhan tilauksia kun ei saa unohtaa.
Tuotteet siis tulee lentäen ainakin nyt alkuun.
Ja tuontimaa vaihtelee, mutta pääosin tavara lentelee euroopasta.
UUSI KUOSI VS. VANHA VIITTA
Ehkäpä tässä tulee nyt sitten se vastaus siihen vauvanvaate asiaan.
Tässä koko ajan joutuu miettimään uusia vaatteita, tuohan kasvaa kuin pieni pavunvarsi, ensi viikolla on jo tuo paita pieni, ja sitten taas pitää seuraavaa kokoa jo miettiä. Nykyään löytyy niin mahti kuoseja, ihania kankaita ja upeita asuja, että pakko se on joskus niihinkin retkahtaa. Annan siis itselleni luvan ostaa myös uutta,
vaikka arvostan kierrätystä. Ostan sitten omat vaatteet kirpparilta, ihan hyvä diili,
- eikös ? :)
KESTOVAIPASTA KESTOSUOSIKKIIN, KESÄMEKKO TAAPEROLLE?
Tulee juhlat, on kiva saada sinne joku uusi mekko tai kesällä on kiva löytää taaperolle vilpoinen ja kaunis kesäasu, tai ihana aurinkoa suojaava hattu.
Uskon edelleen että laadukas vaate on kestävä,
sekä hyvin ommeltu vaate on muutenkin järkevä valinta,
okei, tuollaisella pienellä se jää pieneksi nopeaan,
mutta toisaalta vähän käytetty ja hyvin tehty vaate on helppo kierrättää uudelleen,
vaikka myymällä se seuraavalle käyttäjälle.
jos raaskii :D
SIISTISTI PIENTÄ
Halusin ja haluan valita ruusutarhaan kauniita, sekä hyvin ommeltuja lastenvaatteita,
sekä kauniilla kuosilla ja käytännöllisillä materiaaleilla höystettynä.
Toistaiseksi näille pienille ihmisille koossa 70-100 cm.
Ja jos aikaa jää, niin saatan ommella jotain pieniä juttuja myös myyntiin, mm. pipoja, kuola-/ruokalappuja, sekä sisustusjuttuja vauvojen huoneeseen.
Ideoita on kyllä runsaasti..
Mutta taas se kello huutaa lisää tunteja tauluunsa.
PIENI TARINA NIMELTÄ SAGA
Nyt siis oman esikoisen myötä haluan ottaa myyntiin vaatteita,
jotta voin sitten samalla Sagalle ostaa jotain kivaa, ihan siis oma lehmä ojassa ajatuksella. Ja pakko se on myöntää, on niin ihania vaatteita tarjolla,
että tulee ihan valinnan vaikeus. Jokaisen vaatteen tulen valitsemaan myyntiin niin, että minäkin pukisin sen lapselleni.
Joten valitsen jokaisen vaatteen hieman rakkaudella,
no ainakin valitsen ajatuksella.
LOPPUKEVENNYKSENä
(keveitä suklaisia ajatuksia)
Ja
MIELIPITEITÄ
PIENI GALLUPINPOIKANEN:
Kysynkin sitten että minkälaisia lastenvaatteita sinä arvostat?
onko kuoseissa jotain toivetta, tai materiaaleissa ?
Miten paljon niitä lastenvaatteita tulee sitten netistä ostettua?
onko sinulla joku hintahaarukka,
mikä on mielestäsi kohtuullinen näissä lastenvaate ostoissa ?
Ostatko vaatteita satunnaisesti, kerran kuussa vai useammin?
mikä yleensä se tarkoitus miksi ostat ? juhlat, muuten vaan jne....
Ostatko omalle lapselle, vai sitten jonkun muun lapselle, tai kenties lapsen lapselle?
Mikä saa sinut valitsemaan uuden vaatteen käytetyn sijasta ?
Onko sinulla joitain värejä mitä suosit lastenvaatteissa?
onko ne vaaleita ja hillittyjä, vai värikylläitä asuja ?
jotain muuta mielessä asian tiimoilta kenties ?
AMMENTAEN AJATUKSISTA
Kaikkiin ei tarvitse vastata mutta olisi kiva kuulla muutamia ajatuksia ja mielipiteitä. Kaikista vastauksista on iso hyöty.
2017
JA NIIN SE VUOSIKIN SITTEN VAIHTUU
Oikein ihanaa ja värikästä vuotta 2017, me vastaanotamme sitä ihan rauhallisesti kotona, tyyliin tukka nutturalla, siis kevein mielin hiukan makeaa masuun ja alkoholitonta sidua lasissa kyytipoikana. Saga keinuu koliikkikeinussa ja koittaa siepata unihiekkaa jokaisella keinutuksella, tai siltä se näyttää. Mies haukottelee valmiiksi jo, sillä tänä yönä hänen olisi tarkoitus valvoa pienen neidin unta. Ja äiti saa näin nukkua ihan rauhassa, kunhan sinne unille sitten pääsen. No vaikka ei meillä juhlitakaan, niin kai se on pakko sinnitellä tuon vuorokauden vaihtumisen yli. Vaikka tiukkaa tekee, edellisen huonosti nukutun yön jälkeen…
Se olisi sitten ensi vuoteen!
Sanna
